Acqua Alta – Venetsian helmi, jonka löysimme sattumalta

Seison portailla ja katselen muurin yli kanaalissa soutavien gondolieerien toimintaa.

Aurinko paistaa. On hiostavan kuuma. Asteita lähemmäs kolmeakymmentä.

Luin jostain, että varsinkin kesäaikaan Venetsian kanaalit haisisivat johtuen siitä mukavasta asiasta, että jätevedet dumpataan edelleenkin suurimmaksi osaksi kanaaliin. En suosittelisi uimaan.

Mutta, syystä tuntemattomasta, ei täällä kuitenkaan sen kummoisemmin haissut. Jos olet ollut Suomessa kanaalin lähellä, on haju melko tuttu. Lietteen mutainen aromi ja ohimenevien moottoriveneiden bensan katku. Perus kanaali.

Tai sitten minulta vain puuttuu jotain oleellista hajuaististani.

Nyt enemmän häiritsi se pistävä kusen haju, joka paikoin saattoi tuoksahtaa nenään. Sekin onneksi vain ahtailla sivukujilla. Ja niin joo: ne sadat hikiset turistit isoine matkalaukkuineen pakkautuneena ylitäysiin Vaporettoihin — ”se” haju.

Pikkuseikkoja, joiden ei kannata antaa häiritä. Venetsian tunnelma ja miljöö ovat kuitenkin sen verta upeat, että ihastuin kertaheitolla tähän kaupunkiin. Niin paljon historiaa. Niin paljon kauneutta.

Mutta nämä portaat. Eivät nämä ole mitkä tahansa portaat, sillä nämä on tehty vanhoista kirjoista.

Olen yhdessä Venetsian helmessä. Paikan nimi on Libreria Acqua Alta — yksi maailman hienoimmista kirjakaupoista. Ainakin hienoin niistä, joissa olen vieraillut.

Ei kuulunut suunnitelmiimme

Tarkoitus ei ollut piipahtaa täällä, mutta seuratessamme veljeltäni lainassa ollutta Lonely Planetin opaskirjan reittiä huomasimme pienen aukion kujan varrella.

Aukion päässä oli iso pöytä, joka notkui erilaisia vanhoja julisteita ja kortteja. Meinasimme aluksi kävellä ohitse, mutta päätimme kuitenkin uteliaisuudesta piipahtaa nopeasti katsastamassa mitä oli tarjolla.

”Nopeasti”, kuten tiedätte, on suhteellinen termi… ja niinpä nopea reitiltä poikkeamisemme venähti tovin jos toisenkin.

Pöytien edessä oli kyltti, jossa luki: ”Welcome to the most beautiful bookshop in the world”. Pöydän vieressä päivää paistatteli kirjakaupan yksi kissoista. Toinen moinen viihtyi pöydän alla. Selvästi ihmisiin tottuneita.

Hihkaisin sisäisesti onnesta, keräsin rohkeutta ja astuin sisään.

Tajusin heti, miksi kyltissä luki mitä luki. Edessäni oli pitkä käytävä täynnä kirjoja lattiasta kattoon. Käytävällä lojui täyspitkä gondoli. Täynnä kirjoja sekin.

Nenääni kantautui tuttu vanhojen kirjojen lumoava tuoksu, joka sekoittui vienoiseen röökin katkuun. En tiennyt mistä aloittaa…

Ammeita ja gondoleja kirjakaupassa

Huoneita oli paljon. Jokainen yhtä täynnä kirjoja. Lattioilla lojui lisää veneitä ja jopa ammeita. Kaikki nekin täytetty kirjoilla.

Ensin ihmettelin niiden olemassaoloa, mutta asia selvisi kun kuulin ohimennen erään tädin esittelemässä paikkaa ystävälleen: veneet ja ammeet olivat tulvimista varten.

Venetsia tunnetusti tulvii loppuvuodesta: syyskuun lopusta jopa huhtikuuhun asti, mutta todennäköisimmin akselilla lokakuu-joulukuu. Kesäaikaan ei kadut ja kanaalit tulvi. Tai ainakin se on hyvin harvinaista.

Koska kirjakauppa sijaitsee kanaalin varrella, vettä voi pahimmillaan tulvia sisään hyvinkin paljon. Silloin on melko järkevää suojata kirjoja, sillä tunnetusti kirjat+vesi ei ole se parhain yhdistelmä. Kuulemma tämän takia arvokkaimmat kirjat ovat sijoitettu ylimmille hyllyille. Loogista.

Ammeet ja veneet ovat tähän tarkoitukseen aivan järjettömän hyvä ja yksinkertainen idea. Ne myös toimivat samalla sisustuselementteinä. Suorastaan nerokasta.

Ensisilmäyksellä näytti siltä, että kirjat olisivat sikin sokin, ja mietin löytäisinkö täältä välttämättä mitään ostamisen arvoista. Useat kirjat olivat italiankielisiä.

Hyllyt ja huoneet olivat kuitenkin järjestetty aiheittain, joten jokaiselle varmasti löytyisi jotain. Kunhan vain jaksaisi tonkia. Kirjoja on niin paljon, että täällä saisi vietettyä pitkiä aikoja jos tahtoisi.

Kirjojen lisäksi tarjolla oli kaikenmaailman vanhoja julisteita, karttoja ja sekalaista krääsää.

Muistoksi kirja ja kokemus

Tovin ihmeteltyäni löysin vihdoin etsimäni hyllyn: taidekirjat! Erityisesti valokuvakirjat.

Olen viime vuosina tajunnut valokuvakirjojen merkityksen inspiraatioon ja oppimiseen. Vietänkin nykyään paljon aikaa katsoen muiden ihmisten valokuvia ja rakastan tarinoita niiden takaa. Ovat myös pirun hyviä kahvipöytäkirjoja.

Pengoin kirjakasoja etsien jotain mielenkiintoista. Halusin hieman paikallisempaa teosta. Jotain vanhaa.

Löysin muutaman mielenkiintoisen italialaisen, osittain Venetsia-aiheisen, valokuvakirjan. Lopulta päädyin valitsemaan itselleni tuntemattoman valokuvaajan, Italo Passonin teoksen Passaggi. Teos on painettu vuonna 1984, selvästi käytetty, mutta silti vielä hyvässä kunnossa.

Onnekseni siitä löytyi englanninkielinen johdanto, joten minun ei tarvinnut alkaa sanakirjan kanssa sitä kääntämään. Muuten kirjassa ei ole enempää tekstiä ja hyvä niin. Keskitytään kuviin. Annetaan katsojan itse miettiä niiden merkitystä.

Kuvat on jaoteltu ikään kuin eräänlaiseksi matkaksi Euroopan kohteisiin. Matkapäiväkirja 1700-luvun Grand Tour -henkeen — nimitys, jota käytettiin yläluokan piireissä suositusta kiertomatkasta tunnettuihin kulttuurinähtävyyksiin.

Passoni ei kuitenkaan kuvaa nähtävyyksiä kokonaisuudessaan, vaan rajaa tarkoituksellisesti oleellisia osia pois jättäen jäljelle vain niitä elementtejä, joihin ei normaalisti välttämättä kiinnitä huomiota.

Geometriaa, harkittuja rajauksia, hillittyjä värejä, paljon kontrastia. Sain kirjasta oikein ison henkisen voimahalin ja inspiraatiota, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Löysin kirjasta jotain itseäni. Vaikka se on painettu ennen syntymääni, on valokuvaustyyli jotain sellaista, mihin pystyin heti samaistumaan. Miten olisinkaan voinut olla ostamatta?

Älä jätä tätä välistä

Jos pidät itse kirjoista ja vierailet joskus Venetsiassa, niin suosittelen piipahtamaan täällä. Kirjakauppa sijaitsee Castellossa, lähella Santa Maria Formosan aukiota. Parhaiten sinne pääsee kävellen tai jos tulvii, niin varmaan sitten uimalla – en tosin edelleenkään suosittele kanaalissa uimista.

Entä minä? Jos vielä joskus vierailen Venetsiassa, ja todennäköisesti aion, ansaitsee tämä kirjakauppa uuden vierailun. Ei kysymystäkään siitä.

Yksi juttu vielä. Otin jälkeenpäin selvää mitä kirjakaupan nimi tarkoittaa: Acqua Alta on nimitys, jota käytetään Veneto-alueella silloin, kun nousuvesi on korkeimmillaan ja kadut tulvii.  Nimi on enne, vai kuinka?

---

Kun olet seuraavan kerran matkalla, olit sitten missä tahansa, älä ylitäytä päiviäsi. Älä yritä ehtiä joka paikkaan. Muista nauttia ja anna itsellesi lupa poiketa reitiltäsi. Parhaat kokemukset ovat usein niitä, mihin et valmistautunut. Muista siis eksyä — voit kenties löytää jotain mielenkiintoista!