Burano – värikyllästetty Venetsia

Venetsian ympärillä lilluu useita pieniä saariryhmittymiä, joihin pääsee vesibussin kyydillä. Yksi näistä on Burano. Värimaailma vailla vertaa.

Astuessamme kuuman hiostavaan vesibussiin, mietin hetken oliko tämä nyt hyvä idea. Vene lähtee ja näen, kun Venetsia häviää pikkuhiljaa näköpiiristä. Olemmekohan oikeassa veneessä? Ajatus pyörii päässäni, sillä tämäkin oli hetken mielijohde. Matka on pitkä ja minulla on kuuma.

Veneen on tarkoitus viedä meidät Buranoon, joka on yksi Venetsian laguunin useista saarista.

Burano on tosin hieman erikoisempi saari, sillä paikka on kuin värikyllästetty Venetsia. Talot ovat maalattu erivärisin, kirkkaan kirjavin sävyin ja ilmapiiri on paljon rauhallisempi kuin Venetsian vilinä.

Matka kestää 45 minuuttia, olo on tukala ja veneessä ei ole ilmastointia. Ikkunoissa on toki pienet avattavat luukut, mutta ei niistä ole melkeinpä yhtään apua olotilaani.

Elämme elokuuta 2015. On keskipäivä, sää on pilvetön ja aurinko porottaa kirkkaasti, eli ehkä se huonoin aika olla ulkona paahteessa. Viisaampi olisi odottanut iltaisempaan. En ole viisas.

Buranon kalteva torni

Lähestyessämme Buranon saarta huomaan jo melko kaukaa, että siellä on tyypilliseen tapaan kellotorni. Se tosin näyttäisi olevan vinossa.

Pisan kalteva torni ei  suinkaan ole ainut kaltaisensa, vaan niitä on useampia eri puolilla Italiaa.

Otan kuvan ja zoomaan lähemmäs tarkistaakseni asian: kyllä, tornihan se siellä on vinossa. Näin siis oikein.

Buranon kalteva torni. Näkymä mereltä.

Rakennettu 1600-luvulla. Buranon kalteva torni on maanvajoamisen takia noin 1.83 metria vinossa. Se on 53 metriä korkea.

Lähestymme Buranon vieressä olevaa pientä Mazzorbon saarta ja ohitamme ensimmäiset värikylläiset talot. Napsin kuvia minkä kerkiän.

Osa taloista on saanut uuden maalipinnan, osa taas on nähnyt enemmän aikaa. Upeita kuluneita tekstuureita ja saturoituneita värejä. Epäröintini tulla tänne alkaa pikkuhiljaa katoamaan ja suupieliini nousee iloinen hymy.

Jäämme pois Mazzorbon pysäkillä, koska opaskirjamme oli näin suositellut. Läkähtyneinä turistilampaina tottakai totellaan. Kävelemme rantatien päähän ja edessämme avautuu näkymä Buranoon.

Saaria yhdistää puinen kävelysilta, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”Ponte Longo” (pitkä silta).

Burano

Emme sen enempää jääneet tutkimaan Mazzorboa, vaan pompimme hymyillen kohti siltaa.

Pieni ainutlaatuinen saari

Ylitämme sillan Buranon puolelle. Väkeä on paljon, enimmäkseen turisteja. Terassit ovat täynnä ja etsimme jotain paikkaa jossa syödä, sillä nälkä yllättää. Vaikka Burano tunnetaan kalaruoistaan, ei nyt kuitenkaan tee mieli kalaa.

Spritz: 3 osaa Proseccoa, 2 osaa katkeroa (esim. Aperol tai Campari) ja 1 osa kivennäisvettä. Muutama appelsiininviipale ja jäitä. A vot!

Etsittyämme liian pitkään kivaa paikkaa, teemme kompromissin ja päädymme johonkin kanaalin varrella olevaan ravintolaan. Tilaamme pastat ja aperitiiviksi paikalliseen Veneto-tyyliin Spritzit.

Ruoka ei ole mainitsemisen arvoista, mutta auttaa jaksamaan eteenpäin. Syötyämme haemme gelatot ja jatkamme saaren tutkimista.

Jälkeenpäin ajatellen koko matkamme pääravinto taisi koostua gelatosta ja spritzista. Paahteen vika. Olimme koko reissun kuitenkin sivistyneen tyylikkään eteläeurooppalaisia. Vannon.

Tapani mukaan yritän välttää pääkatuja mahdollisimman paljon, sillä kapeilla ja pienillä sivukujilla seikkailu on järjettömän kiehtovaa. Sen lisäksi, että näillä kujilla on varjoisaa, valo on myös usein arvaamaton. Ja se jos jokin saa minut innostumaan.

Burano, valoa kujan päässä

Kun olen keskittyneessä kuvausmoodissa, en välttämättä ole parasta matkaseuraa ja perässäni on vaikea pysyä. Eroamme hetkeksi: tahdon hetken talsia kujia yksin ja etsiä hyviä kuvia, ja Paula haluaa tutustua Buranon moniin käsityökauppoihin.

Sovimme tapaamisajan ja gasellimaisin elein häviän kujien siimeksiin kuin mikäkin Batman. Buranon Batman. Jep.

Burano ei ole kovinkaan suuri, joten sen kahlaa pintapuolisesti läpi melko nopeasti. Ja hyvä niin, koska paahde vie tottumattomalta mehut ja keskittymiskyvyn melko nopeasti.

Tovin seikkailtuamme tapaamme uudestaan, käymme ostamassa paikallisia mausteita ja tuliaisia, jonka jälkeen suuntaamme takaisin satamaan ja nappaamme seuraavan venekyydin takaisin Venetsiaan. Upea paikka, vaikka onkin hieman liian kuuma.

Markuksen suositukset ja huomiot

  • Tule tänne joko aikaisin aamulla tai illalla. Vältät pahimmat turistimassat.
  • Aamut ja illat ovat myös hyviä aikoja kuvata, sillä valo ei ole niin kova ja kontrastinen kuin keskipäivällä.
  • Jos olet kalaruoan ystävä, niin Buranossa on paljon kalaravintoloita.
  • Varaa aikaa, sillä tämä ei ole mikään lyhyt poikkeaminen Venetsiasta. Matka tänne kestää n. 45min/suunta.
  • Burano tunnetaan myös pitseistään, joten jos olet pitsinnyplääjä, niin löydät varmasti jotain mielenkiintoista.
  • Voit yhdistää vierailun myös Muranon lasinpuhallussaarella käyntiin, sillä se on venematkan varrella. Torcellon saareen on myös veneyhteys Buranosta.
  • Muista virkistävät virvokkeet varsinkin kesähelteillä. Spritz on tähän oiva valinta! (Vesikin on ihan kiva juttu.)
  • Lisäinfoa Buranosta löydät täältä.

Markus Saarinen

Valokuvaaja, zen-mies ja ammattiprokrastinoija. Mediatekniikan insinööri, piilohippi ja mummojen suosikki.

Tekniikkaa kaihtamaton, maailmaa ihmettelevä taiteilijasielu, joka yrittää opetella kirjoittamaan ja julkaisemaan enemmän töitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *